Nelikymppisen naisen kroppa
Huoh! Olen koko ikäni liikkunut. Liikkuminen on ollut mieluisaa, helppoa ja olen saanut siitä voimia. Nykyään liikkumisen esteenä on kuitenkin huomattavasti enemmän asioita kuin nuorempana: Ensiksi: Kolme raskausaikaa ja kolme synnytystä. Lantio ei ole ollut oma itsensä vuosikausiin, se väsyy helpommin, se ei kannattele minua kuten ennen. Varsinainen syy on syvissä lihaksissa ja lantiopohjanlihaksissa, joita en ole minkään raskauden jälkeen saanut kunnolla palautettua. Koska koen olevani lihakseton lötkö, liikunta ei tunnu niin virkistävältä tai tehokkaalta kuin ennen. Toiseksi: Lapset. Ne pikku taapertajat vaativat niin paljon läsnäoloa, huomiota ja hellyyttä, että vaikka voisin työpäivän päätteeksi mennä liikkumaan, en useinkaan raaski valita liikkumista lasten sijaan. Vaikka tiedän, että siitä hyötyisi koko perhe. Kolmanneksi: Iän mukanaan tuomat jäljet kropassa. Minun kohdalla heikoin lenkki on alaselkä. Tämä liittyy varmasti kohtaan yksi, eli raskauksien myötä venyn
